Käkisalmi oli osa vanhaa Suomen Karjalaa, joka jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle sotien jälkeen. Käkisalmen keskusta ei ole aivan yhtä kyllästetty suomalaisella rakennustaiteella kuin toinen vanha karjalaiskaupunki Sortavala, mutta sieltäkin löytyy jokunen merkki vanhasta rakennuskannasta, sekä yllättävästi myös yhä toimivaa, alunperin suomalaista teollisuutta. Käkisalmessa suurimman vaikutuksen teki luonnonkauniit Vuoksen rantamaisemat, sekä Laatokan hiekkarannat.
Tämä on kolmas osa Laatokan Karjalan matkakertomuksesta. Lue ensimmäinen osa ja toinen osa.
Valtatie A-121
Laatokan rantoja kiertää valtatie A-121, joka jatkuu Pietarista Laatokan länsirantaa sen pohjoispuolitse Äänisen rannalle Petroskoihin saakka. Autoilijalle Laatokan luoteisosaa kiertävä tie tarjoaa huikaisevia maisemia, tiukkoja kurveja ja jännitystä ns. koko rahalla. Laatokan rannat ovat varsinkin Sortavalan pohjoispuolella jyrkkiä, ja tie kiemurtelee rantaa seuraten jylhien mäkien ja laaksojen läpi.
Lähdin ajamaan Sortavalasta kohti Käkisalmea. Tie seuraa Sortavalan jälkeen Lahdenpohjaan saakka oletettavasti ikivanhaa linjausta. Päättelen tämän siitä, että tiellä riittää todella tiukkoja kurveja, joita ei tee mieli ajaa juuri viittäkymppiä kovempaa. Tie on varsin kapea, ja sitä käyttävät myös täysperävaunulliset rekat. Tienlinjaus tiukkoine kurveineen lienee ollut sopiva hevoskärreille, mutta autoille se alkaa olla jo auttamattoman vaarallinen. Sain tästä esimerkin, kun ohitin ilmeisesti hetkeä aiemmin muodostuneen kolaripaikan, jossa vastaantulevat autot olivat kolaroineet ja poliisi oli paikalla ohjaamassa liikennettä.
Ajamisesta pitäville tiukat kurvit sinällään tarjoaisivat ajonautintoja varsinkin kun maisemat ovat erittäin kauniita. Valitettavasti Sortavalasta rajalle johtavan tien tapaan myös A-121 on yhtä tietyömaata kesällä 2018. Väliin mahtuu aivan kaikenlaista tienpätkää: Suomalaisen tiukkojen määrärahojen mukaista alemman tienpitotason asfalttia, tästä astetta muhkuraisempaa, jo uutta päällystystä kaipaavaa asfalttia satunnaisine monttuineen ja yllättävine pomppuineen, upouutta viivasuoraa maantietä, sekä Käkisalmea lähestyttäessä ajajan hermoja koettelevaa tietyömaata, jossa vanha päällyste on kuorittu pois (jos sitä on ollutkaan) ja tilalla on isoilla kuopilla olevaa, sateiden pehmittämää perunapeltotyyppistä kärripolkua. Ajajaa hämmentävästi tuo paras osa tietä oli saatu valmiiksi Lahdenpohjan ja Käkisalmen välille niin, että alku- ja loppuosa tiestä oli vielä rakenteilla. Myöhemmin päättelin, että koska uusi tieosuus loppui juuri Karjalan Tasavallan ja Leningradin alueen rajalle, tietä valmistuu eri urakoitsijoiden toimesta riippuen siitä, kenen vastuulle se kuuluu Venäjän federaatiossa.
Kaikki on suhteellista, paitsi valonnopeus. Suomalaisen tienpidon huonous alkaa vaikuttaa aivan siedettävältä, kun pari tuntia käyttää A-121:llä ajamiseen. Manailin itsekseni, että olkoon tämä viimeinen kerta, kun lähden ajamaan Venäjälle matalaprofiilisilla renkailla ja ns. urheilualustalla varustetulla autolla. Paikalliset tuntuvat suosivan katumaastureita, hyvästä syystä.
Käkisalmi
Sortavalan ohella Käkisalmi on toinen vanha karjalaisasutuksen keskus. Käkisalmi sijaitsee Venäjän nykyaluejaon mukaisesti jo Leningradin alueella, kun Sortavala kuuluu Karjalan tasavaltaan. Käkisalmen halki kulkee Vuoksen pohjoinen haara, joka laskee Laatokkaan. Käkisalmen aluetta leimaa tasainen, erittäin hienojakoinen hiekkapohja, jossa kasvaa kaikkialla komeita mäntyjä. Käkisalmessa on helppo ymmärtää, miksi Karjalassa aikoinaan varttuneet ovat säveltäneet siitä lukuisia romanttisia muistelolauluja. Vuoksen rantamaisemat ja Laatokan rannat ovat luonnonkauneudessaan hämmästyttävän upeita.
Upeutta vielä korostaisi, jos venäläiset malttaisivat pitää luonnonkauniit rannat puhtaina roskista, tai ainakin että aluetta siivottaisiin kunnan toimesta. Myönnän, että jouduin rajaamaan ottamiani valokuvia useasti niin, etteivät roskat (tai kiviin tehdyt spreijaukset) häiritse liikaa kuvia. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, pienellä huolenpidolla rannat saataisiin erinomaiseen kuntoon.
Valitsin hotelliksi netistä varauspalvelun kautta Laatokan rannalla muutaman kilometrin päässä keskustasta sijaitsevan rantahotellin, jossa oli tarjolla sekä kokonaisia mökkejä, sekä kahteen kerrokseen rivitalomaisesti rakennettuja yhden huoneen asuntoja. Mökit olivat erittäin kauniita sekä sisältä että ulkoa. Tie hotellille on (taas) kuoppaista asfalttia, mutta perillä odottaa Vuoksen rantamaisemat ja kauempana Laatokka ja siellä pitkä hiekkaranta. Lähes täydellistä luonnonkauneutta hieman rikkoo vastarannalla näkyvä entinen Waldhofin tehdas, jossa nykyään toimii lämpövoimalaitos, joka onneksi jää hieman syrjemmäksi.
Majoittuja voi ihailla auringonlaskua huoneissa katosta lattiaan ulottuvan ikkunan läpi. Hotellille vahva suositus; älä jää keskustaan hotelli Kexholmiin, vaan hyödynnä heikko ruplan vaihtokurssi ja majoitu ylellisessä rantahotellissa. Maisemat eivät jätä ketään kylmäksi.
Laatokan ilma on myös erittäin miellyttävää ja raikkaan tuntuista. Laatokka vaikuttaa suuresti lähialueidensa ilmastoon ja vaikutus ulottuu jopa jonkinmatkaa Suomen puolelle. Varsinkin itäisimmässä Suomessa ilma on kosteaa ja kasvillisuus on samalla tavalla rehevää kuin Laatokan ympäristössä.
Vesialtaan äärellä on mukava rentoutua rantahietikolla auringon värjätessä männyt oransseiksi. Euroopan suurimman järven suuruudesta saa jonkinlaisen käsityksen katsellessa rannatonta ulappaa.
Käkisalmen keskustaa hallitsee pitkä puistoalue, jonka laitamilla sijaitsee joitakin vanhoja rakennuksia suomalaisajalta. Torilla majaa pitävät pulut siementen toivossa. Lapset ja koirat saavat suurta hupia pululauman hätistelemisestä. Torin laidalla sijaitsee ortodoksikirkko. Torilla on vielä pystyssä ja komeasti seppelöitynä itsensä vallankumousjohtajan, Vladimir Iljitš Leninin patsas. Leninin patsaasta pidetään merkillisen hyvää huolta siihen nähden, kuinka kamala tragedia bolsevikkien valtaannousu ja neuvostovaltion perustaminen olivat Venäjälle ja siellä asuville.
Korelan linna
Ensinnä selitys, miksi kutsun linnaa Korelan linnaksi tutumman nimen, Käkisalmen linnan sijaan. Korelan linnan perustivat alunperin paikalla asuneet karjalaiset. Wikipedian mukaan karjalaiset olivat muodostaneet linnoitusketjun, johon kuului Korelan linnoitus Vuoksen laskukohdassa Laatokkaan, Tiuranlinna Vuoksessa, sekä Viipurin linna Suomenlahden rannalla. Karjalaiset eivät kuitenkaan pystyneet pitämään puoliaan ruotsalaisia vastaan, jotka valloittivat linnan vuonna 1293. Käkisalmi (Kexholm) nimi on peräisin ruotsalaisilta, alunperin paikan nimi siis oli Korela, josta arvellaan Karjala-sanan juontuvan. Kielipolitiikka näkyy myös siinä, että venäläisille Käkisalmen linna on edelleen Korelan linna, he siis eivät perusta ymmärrettävistä syistä ruotsalaisista paikannimistä.
Oma arvaukseni nimien moninaisuudelle on, että nimiasialla on tehty (sorto)politiikkaa. Valloittaja on halunnut nujertaa valloitettujen identiteetin, ja yksi keino oli vaihtaa tärkeiden paikkojen nimet. Toinen tärkeä sortopolitiikan aspekti oli uskontojen/hengellisten perinteiden vaihtaminen. Esimerkiksi Konevitsan luostarisaari sijaitsee Laatokalla pienen matkan päässä Käkisalmesta. Saarella oli sijainnut vanha karjalaisten uhripaikka. Konevitsan perustaja suoritti paikalla henkienmanausrituaalin, ja rakennutti uhripaikan päälle kappelin.
Vuoksi tekee linnan kohdalla komean kaarroksen, syleillen linnoitussaarta joka puolelta. Vallitukset ovat kauniit, ja niitten päältä on helppo ymmärtää linnan strateginen merkitys Vuoksen vesiväylän vartijana.
Nykyään Korelan saarella sijaitseva linna on 1700-luvulta peräisin olevassa asussa. Siellä sijaitsee museo, sekä muutama taidemyymälä. Sisäänpääsylippu oli 60 ruplaa, eli alle euron. Museossa on näyttely, jossa on esineistöä, karttoja ja valokuvia keskiajalta aina neuvostovaltaan asti. Karjalaisia esittäviä maalauksia on muutama, joista voi aavistella, miltä he näyttivät. Vaatemuoti näyttää olleen melko samanoloinen toisen vanhan suomalaisheimon, hämäläisten kanssa. Ilahduttavasti näyttelyssä on runsaasti kuvia ja karttoja myös suomalaishallinnon ajalta.
Olisiko tämä valokuva silloiselta ja nykyiseltä keskustorilta, mene ja tiedä.
