Kivikauden ihmisten elämästä on jäänyt Suomessa melko runsaasti jälkiä, ja erityisesti viime vuosina arkeologinen sekä poikkitieteellisempi tutkimus on avannut täysin uusia näkökulmia kivikauden elämään Suomessa. Kävin tutustumassa sekä Kivikauden kylään Saarijärvellä, että suureen jätinkirkkoon Pattijoella. Kimmokkeena tähän oli viimeaikainen uusi tutkimus, jonka perusteella sen alkuperäinen funktio saattaa liittyä astronomiaan. Käyn tässä hieman läpi arkeoastronomian tulkintaa jätinkirkoista, sekä myös Pattijoen Kastellin rakentaneiden kivikauden ihmisten mahdollista suhdetta manner-Euroopan megaliittisten rakennelmien rakentajiin.

Kastelli matkailunähtävyytenä

Kiitos museovirastolle, joka on viitoittanut tien jätinkirkolle erinomaisesti päätieltä 88 lähtien. Muutaman peninkulman päässä rannikolta sisämaahan päin ajettaessa tie kääntyy pienemmälle seututielle, ja siitä lopulta yksityisomisteiselle hiekkatielle. Seutuna jätinkirkon ympäristö on viehättävää, satoja vuosia vanhaa maalaismaisemaa ja maatiloja.

Auton saa jätettyä parin sadan metrin päähän kohteesta, joka sijaitsee keskellä mäntykangasta. Autolta kuljetaan ensin pitkin hiekkatietä, jonka jälkeen poiketaan metsäpolulle. Museovirasto ilmoittaa kohteessa olevan videovalvonnan, eli piippareiden ja lapioiden kera liikkuvat aarteenetsijät jäänevät talteen riistakameraan.

Kuva 1. Kivikehä Kastellin edustalla

Jätinkirkko tulee näkyviin metsäaukean reunasta. Välittömästi katse kiinnittyy jätinkirkkoa reunustaviin ympyrän muotoisiin kivikehiin. Appelgrenin mukaan paikallinen kansa on kutsunut näitä ennen “jättiläisten haudoiksi” ¹. Niitä kaivellessa menneinä vuosisatoina on löytynyt lähinnä hiiltä pohjalta, joten ilmeisesti niissä on pidetty jossain vaiheessa tulta. Appelgren tosin tarkentaa: “Herra C. ei sano oliko hiiltä siinä määrässä, että voisi arvata tulensijaksi”.

Kuva 2. Kastelli kuvattuna etelästä

Jätinkirkko on Suomen suurimpia ellei suurin, 62 metriä pitkä ja lähemmäs 40 metriä leveä. Jätinkirkon sisään jäävä ala on n. 850 m2, eli sinne on käytössä ollessaan mahtunut runsaslukuinen joukko yhteisön jäseniä, tai vaihtoehtoisesti yksi todella iso jättiläinen.

Kuva 3. Kastellin kivikehää

Kuva 4. Ympäröivää maastoa etelän suuntaan

Kuva 5. Kohoava maasto ja itäistä vallitusta idästä kuvattuna

Seinämät ovat ladottua kiveä, jotka nykyään kohoavat maanpinnasta n. 1-1,5 metrin korkeudelle. Appelgrenin mukaan jätinkirkkoja tutkittaessa paikalliset olivat kertoneet joidenkin jätinkirkkojen kivivallien olleen aiemmin korkeampiakin, mutta kiviä oli paikallisten toimesta käytetty asuinrakennusten tarpeisiin. On siis luultavaa, että myös tämän jätinkirkon kivivallit ovat aikoinaan kohonneet korkeammalle.

Tutkimuksen kehitys

Jätinkirkon varhaisimmat arkeologiset tutkimukset on tehty 1800-luvun puolivälissä, joskin näistä ei ole säilynyt dokumentaatiota. Aiemmin mainittu Hjalmar Appelgren mainitsee kohteen Suomen muinaislinnat -kirjassa, jossa dokumentoidaan myös muita Pohjanmaan jätinkirkkoja. Appelgren itse arveli jotain niistä rautakautisten rakennusten perustuksiksi, rautakautisiksi haudoiksi tai osaa niistä poroaitauksiksi. Ajoitus siirtyi kivikauteen, kun Aarne Europaeus teki kaivauksia Paavolan Pesuankankaan jätinkirkolla 1913 ja löysi tyypillisiä kivikautisen asuinpaikan esineistöä ². Kivikautisten löytöjen, ja merenrannan siirtymiseen liittyvän ajoituksen perusteella jätinkirkot on ajoitettu vuosien 3000-2000 eaa. tienoille. Muutamista on löydetty ns. Pöljän tyypin keramiikkaa.

Kuva 6. Kuoppatalo Kivikauden kylässä Saarijärvellä

1990-luvulla useista jätinkirkkokohteista löydettiin selviä merkkejä asuinpaikoista, kuten kivikautisten kuoppatalojen jäännökset eli asuinpainanteet. Aivan viime aikoihin asti suosituin teoria jätinkirkkojen käyttötarkoituksesta on liittynyt hylkeenpyytäjien käyttämiin varasto- tai käsittelytiloihin. Okkonen toteaa: “Merkittävin havainto olivat palokivikummut eli palaneista kivistä ja maasta muodostuneet muinaisjäännökset. Ne liittynevät hylkeen traanin käsittelyyn. ²”

Uuden vaiheen jätinkirkkojen tutkimuksessa avasivat Marianna Ridderstad ja Jari Okkonen, jotka ovat tutkineet Jätinkirkkojen suuntauksia. He havaitsivat ne yhteneviksi vuodenkierron kannalta tärkeiden astronomisten päivien kanssa, kuten syys- ja kevätpäiväntasaus, talvi- ja kesäpäivänseisaus sekä näiden keskivaiheille sijoittuvat neljä ns. välipäivää ³.

On luultavaa, että jätinkirkkojen rakentajat eivät ole keksineet astronomista arkkitehtuuria itse, vaan kyseessä olisi meille muualta tulleet vaikutteet. Megaliittisten kohteiden suuntaaminen astronomian kannalta tärkeiden päivien mukaan on ollut yleismaailmallinen tapa, eikä siis ole rajoittunut vain Suomeen. Kohteita löytyy paitsi Euroopasta, myös Aasiasta, Afrikasta sekä Amerikasta ⁴.

Jätinkirkot astronomisina observatorioina

Ridderstadin ja Okkosen artikkelissa mainitaan, että Pattijoen Kastellin pohjoinen portti olisi suunnattu kesäpäivänseisauksen auringonnousun suuntaan, koilliseen suunnattu vapun auringonnousun suuntaan, itäinen portti kevätpäiväntasauksen suuntaan, kaakkoon suunnattu talvipäivänseisauksen auringonnousun suuntaan ja eteläinen portti talvipäivänseisauksen auringonlaskun suuntaan ³.

Jos kuvitellaan, että kastellista olisi ollut esteetön näkymä horisonttiin, Kastellin suuntaus 13 astetta koilliseen ei olisi tähän ideaalinen. Esimerkiksi kevätpäiväntasauksen auringonnousu osuu aina idän suuntaan, eli 90 astetta. Halusin kuitenkin testata, olisiko auringonnousu nähtävissä kyseisenä päivänä Kastellin sisältä.

Kuva 7. Näkymä Pattijoen Kastellista itään päin

Kuvasta 7. nähdään, että Kastellin lattia on (ainakin nykyään) oviaukkoa matalammalla niin, että Kastellin sisältä ei näy suoraan horisonttiin. On vaikea sanoa, missä määrin lattian nykyinen korkeus vastaa sen rakentamisen aikaista korkeutta. Kivikaudella asunnot ainakin tehtiin kuoppaan niin, että tukirakentein vahvistettu maavalli toimi samalla myös alaseinänä, ja lattia sijaitsi tällöin ympäröivää maastoa matalammalla. Kastellin rakentamisessa on kenties hyödynnetty samaa tekniikkaa.

Kuva 8. Simuloitu näkymä itäportista kevätpäiväntasauksen aikaan

Kuvassa 8. näkyy simuloitu näkymä kevätpäiväntasauksen aikaan vuonna -2500 eaa. Auringon asema tähtitaivaalla on yhdistetty kuvaan 7 itäisestä kivivallista. Auringon noustua n. 6 asteen korkeudelle se näkyisi simulaation mukaan juuri itäportista ulos katsottaessa. Kannattaa huomata, että kevätpäiväntasauksen päiväys poikkeaa sen nykyisestä päivästä 20.03., koska käytetty simulaatio-ohjelma Stellarium käyttää juliaanista kalenteria ennen vuotta 1582.

Kivikauden yhteisöt

Kuva 9. Rusavierron talo

Kävin katsomassa havainnollisesti Saarijärven Kivikauden kylässä, kuinka viimeisimmän tutkimustiedon valossa Suomessa on eletty jätinkirkkojen rakentamisen aikaan.

Aivan Kivikauden kylän liepeiltä, Saarijärven Summassaaresta on löydetty 12 metriä pitkä Rusavierron talon pohja, jonka perusteella Summassaareen on tehty talon ennallistus, eli talosta on rakennettu luonnollisen kokoinen kopio. Rusavierron talon ennallistus on esitetty kuvassa 9. Ennallistoksen perusteella kyseessä on vaikuttava talo, jossa on hyödynnetty hirsirakentamista: talon alaosa oli rakennettu hirsisalvoksin, ja yläosa hirsien päälle katoksi nostettujen puiden varaan. Hirsisalvostekniikan ajateltiin tulleen aiemmin Suomeen vasta n. tuhat vuotta sitten, rautakauden kynnyksellä. Rusavierron hirsien hiiltyneiden jäänteiden perusteella talo oli pystytetty vuosien 2300-2000 eaa. välillä, eli samaan aikaan kuin Pattijoen kastelli ⁵.

Kuva 10. Rusavierron talo sisältä

Rusavierron talo oli jopa nykymittapuun mukaa mukavan valoisa ja tilava asumus. Voisin kuvitella itsekin viihtyväni moisessa rakennuksessa, ainakin kesäaikaan. Täytyy muistaa, että kivikaudella Suomen ilmasto oli nykyistä huomattavasti lämpimämpi: pohjoisella pallonpuoliskolla oli kesällä 2─6 ja talvella 3─9 astetta nykyistä lämpimämpää ⁶. Kivikauden talvet olivat siis vähälumisia verrattuna nykyisiin, ja kesällä nautittiin luultavasti säännöllisistä, pitkäkestoisista helteistä. Suomen ilmaston voisi luonnehtia olleen ihmiselle huomattavasti nykyistä leppoisampi.

Vieläkin isompia taloja Suomessa rakennettiin: Yli-Iistä on löydetty ns. Voima-Kuuselan rivitalon pohja, joka oli seitsenosainen ja 56 m pitkä. Sen ennallistus on näytteillä Kierikkikeskuksessa.

Kuva 11. Kivikauden ihmisiä Summassaaren rannassa

Vaikuttaa siis siltä, että sekä ilmaston puolesta että säilyneen arkeologisen todistusaineiston perusteella yhteisöt kehittyivät suhteellisen runsaslukuisiksi, ja järjestäytyneiksi. Kivikauden yhteisö pystyi rakentamaan isoja, väljiä taloja, sekä suurikokoisia seremonialliseen käyttöön soveltuvia “temppeleitä”, kuten jätinkirkot.

Pronssikauden romahdus?

Ihmiskunnan kehitys nähdään yleensä suoraviivaisena kehityksenä, jossa sekä ihmisten elinolosuhteet että yhteiskunnallisen järjestäytymisen aste nähdään kasvavan lineaarisesti vuosisatojen ja -tuhansien edetessä. Suomessa näin ei kuitenkaan arkeologisten löydösten perusteella ole ollut: kivikauden yhteisöjen korkea järjestäytymisaste vaihtui pronssikaudelle tultaessa, n. 2000 eaa. Yhtään pronssikautista asuinpainannetaloa ei ole löytynyt, meillä ei siis ole säilynyt lainkaan samassa mitassa todisteita pronssikauden ihmisten asuinoloista. Rannikolta tunnetaan muutamia rakennuksen pohjia, joiden perustuksiin liittyy suurehkoja kiviä ⁵.

Myös jätinkirkkojen rakentaminen, ja käyttö loppuivat pronssikaudelle tultaessa. Kiinnostavaa on, että myös kalliomaalausten teko vaikuttaisi loppuneen pronssikaudelle tultaessa (kts. aiempi kirjoitukseni Astuvansalmen kalliomaalauksista)

Spekulaatiota kivikauden kulttuurin astronomiasta

Mitä jätinkirkot rakentanut kulttuuri astronomisilla havainnoilla tavoitteli? Megaliittirakennelmien yhteydessä esitetään monesti arvioita esim. orastavan maatalouden tarpeisiin rakennetusta vuodenkierron havaitsemiseksi tehdystä, joskin suurikokoisesta, kalenterista. Esitän tässä yhden vaihtoehdon, jota en ole nähnyt käsiteltävän kotoisten jätinkirkkojemme yhteydessä.

Tämän mielenkiintoisen ja mielikuvistusta kutkuttavan teorian on kirjassaan Fingerprints of the Gods popularisoinut Graham Hancock, jonka mukaan esihistoriallisen ajan astronomiaan liittyvät rakennelmat olisivat maapallon prekession seuraamiseen tarkoitettuja observatorioita. Kivikauden ihmiset olisivat keksineet nerokkaan tavan seurata vuosituhansien etenemistä: he tunsivat maan prekession, joka on maan kiertoakselin hidasta kiertymistä n. 25772 vuoden jaksoissa. Prekession seuraaminen sopii siis erinomaisesti vuosituhantisten aikaskaalojen kirjanpitoon.

Prekession etenemistä voi seurata myös kivikauden tekniikalla havainnoimalla auringon nousuja ja laskuja aurinkokalenterin tärkeiden päivien yhteydessä, kuten kesä- ja syyspäivän tasaukset sekä kesä- ja talvipäivän seisaus. Aurinko liikkuu taivaalla pitkin ekliptikaa, joka taas kulkee eläinradan lävitse. Auringon ajatellaan olevan tietyssä eläinradan tähdistössä sen nousun/laskun perusteella. Esimerkiksi viimeisen kahdentuhannen vuoden ajan aurinko on noussut kevätpäivän tasauksen aikaan kalojen (Pisces) tähdistössä, joten elämme siis kalojen aikaa. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa siirrymme vesimiehen (Aquarius) aikaan (kts. kuva 12).

Kuva 12. Auringon paikka eläinradalla kevätpäiväntasauksen aikaan menneiden vuosituhansien aikana. By Dbachmann - Own work, CC BY-SA 3.0, Link

Koska aurinko siirtyy eläinradan tähdistöstä toiseen verrattain hitaasti, auringon nousu-/laskupaikkaa tiettynä vuodenpäivänä seuraamalla voidaan siis pitää kirjaa hyvinkin pitkistä, tuhansien tai kymmenien tuhansien vuosien aikajaksoista. Juuri tällaisen kalenterin havainnointiin jätinkirkon tyyppinen rakennelma olisi mitä parhain, 1) koska se on tehty maasta ja kivestä ja niinollen on erittäin hyvin aikaa kestävä ja 2) se ei luonteensa vuoksi voi jätättää/edistää suhteessa maan kiertoon auringon ympäri, vaan on aina “ajassa”.

Ihmiskuntaa toistuvasti koetelleet luonnonmullistukset

Hancockin mukaan entisajan ihmisillä olisi säilynyt laajalle levinnyt tieto luonnonmullistuksista, jotka ovat koetelleet ihmiskuntaa menneinä vuosituhansina. Nämä luonnonmullistukset ovat ilmeisesti toistuneet säännöllisin väliajoin, ja niiden ennustamiseksi on ollut tarpeen kehittää järjestelmä, jonka avulla voi pitää kirjaa vuosien etenemisestä tuhansien vuosien aikaskaalalla.

Minkälaisesta luonnonmullistuksesta sitten on kyse? Platon kertoo Timaioksessa Solonin, ateenalaisten viisaan miehen, kuulleen egyptiläisiltä papeilta näin:

“Monesti ja monella tavalla on tuho kohdannut ihmisiä ja tulee vastakin kohtaamaan. Suurimpia tuhon syitä ovat tuli ja vesi, mutta on olemassa lukemattomia pienempiäkin. Teilläkin kerrotaan tarinaa siitä, kuinka Faethon, Helioksen poika, valjasti isänsä vaunuhevoset eikä kyennyt ohjaamaan niitä isän ajoradalla, vaan poltti kaiken, mitä maa päällään kantaa ja sai itse surmansa salaman iskusta. Vaikka tämä onkin taru, se on totta siinä mielessä, että valtava tulipallo pitkin väliajoin aiheuttaa hävitystä maan päällä. … Ensiksikin te muistatte vain yhden vedenpaisumuksen, vaikka niitä on jo aikaisemmin ollut monia.” ⁷

Egyptiläinen pappi viittaa tässä kertomukseen suuresta vedenpaisumuksesta, joka löytyy monilta kulttuureilta ympäri maapalloa, sekä myös Raamatusta. Se olisi kuitenkin ollut vain yksi monista katastrofeista, jotka ovat aiemmin tuhonneet sivilisaatioita.

Viimeisin tällainen katastrofi on mahdollisesti ollut edellisen jääkauden päättänyt ns. “Younger Dryas”-tapahtuma, jonka aikana jääkausi päättyi äkillisesti n. 12800 vuotta sitten⁸. Comet Research Group:n sivuilta löytyy runsaasti tietoa asiasta, sen parissa työskentelevistä tiedemiehistä, sekä julkaistuista tutkimuksista. Tutkijoiden hypoteesi on, että Pohjois-Amerikan laajalta osin peittänyt jääpeite suli äkillisesti, kun siihen osui komeetta tai useampia komeettoja. Jään sulaminen aiheutti äkillisen sulaneen veden pulssin Atlanttiin, joka muutti ilmastoa vuosisatojen ajaksi. Komeetan tai komeettaparven iskujen ja sitä seuranneen ilmastonmuutoksen seurauksena monet jääkaudella eläneet suurikokoiset nisäkkäät, kuten mammutit, kuolivat sukupuuttoon, sekä aiheuttivat n. 50 % pienentymisen ihmispopulaatioiden koossa ⁸.

Tauridien meteoriparvi potentiaalisen tuhon lähteenä

W.M.Napier on esittänyt, että Younger Dryas -luonnonmullistuksen aiheuttaneet meteorit olisivat lähtöisin Tauridien meteoriparvesta⁹. Tauridit aiheuttavat kahdesti vuodessa tähdenlentospektaakkelin, jolloin maapallo risteää tämän meteoridisuihkun kanssa. Tauridit yleensä aiheuttavat vain kauniita tähdenlentoja, kun pienempiä meteoreja osuu maan ilmakehään ja palaa poroksi. Tauridien meteoriparvessa on kuitenkin asteroideja, jotka ovat tarpeeksi isoja aiheuttaakseen maapallolle osuessaan valtavaa tuhoa.

Spekulaatiota jätinkirkkojen roolista yhteisöjen seremonioiden paikkana

Observatorioilla olisi siis ollut tämän teorian mukaan hyvinkin rationaalinen merkitys kivikauden ihmiselle. Prekession seuraaminen olisi ollut tuhansia vuosia vanhaa perimätietoa, joka nähtiin tärkeäksi ihmisyhteisöjen säilymisen kannalta.

Koska jätinkirkkoja on pohjanlahden rannikolla niin lukuisia, on luultavaa, että jokaiselle yhteisölle on ollut omansa. Tämä antaisi aiheen epäillä, että jätinkirkot ovat toimineet paitsi observatorioina, myös yhteisöä palvelevina keskuksina, jossa on ehkäpä suoritettu jonkinlaisia seremonioita/rituaaleja.

Kivikaudella shamanismi kuului erottamattomalla tavalla ihmisyhteisöjen maailmankuvaan. Yhteisöllä on tällöin saattanut olla jonkinlainen papisto/shamaanisto, joka on saattanut verhota auringonnousu- ja laskuseremonioiden todellisen tarkoituksen myyttisen rituaalin taakse. Tavan rahvas on kokoontunut kunnioittamaan auringonjumalan nousua tärkeänä päivänä, kun taas papisto on pitänyt kirjaa prekession etenemisestä. Vaihtoehtona on, että myös papisto olisi aikaa myöten unohtanut rituaalin todellisen tarkoituksen, ja he kaikki ovat olleet tietämättömiä vuosituhantisesta tiedosta, jonka pohjalta rituaalit ovat syntyneet.

Lähteet

1. Appelgren, Hjalmar. Suomen Muinaislinnat. 1891, Helsinki. Suomalaisen kirjallisuuden seura. ISBN 978-952-5774-47-4. s. 191. ↩

2. Okkonen, Jari. Jätinkirkot – Pohjanmaan arvoitukselliset muinaisjäännökset, Arkeologia NYT!, 2–3/2008. http://arkeonyt.mbnet.fi/arkeonyt/AN_2008%202_3.pdf. Haettu 30.07.2019. s.5–7. ↩ ↩²

3. Ridderstad, M., Okkonen, J. Orientations of the giant’s churches in Ostrobothnia, Finland. 2009. https://arxiv.org/abs/0905.2035. Haettu 02.08.2019. ↩ ↩²

4. Wikipedia. List of archaeoastronomical sites by country. https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_archaeoastronomical_sites_by_country. Haettu 30.07.2019. ↩

5. Saarijärven museo, Kivikauden kylä. Alueelta löytyvät esittelytekstit. ↩ ↩²

6. Timonen, Mauri. Katsaus Suomen ilmaston tilaan ja kehitysnäkymiin. 2012. https://web.archive.org/web/20190802152157/http://lustiag.pp.fi/data/pdf/LC_Uitto12sf.pdf. Haettu 02.08.2019. ↩

7. Platon. Teokset: viides osa. Otava. Keuruu, 1999. ISBN 951-1-15896-1. S. 165-166. ↩

8. Comet Research Group. Overview. https://web.archive.org/web/20190811165636/https://cometresearchgroup.org/wp-content/uploads/2016/09/1-OVERVIEW-1.pptx.pdf. Haettu 09.08.2019. ↩ ↩²

9. W. M. Napier. Palaeolithic extinctions and the Taurid Complex. Monthly Notices of the Royal Astronomical Society, Volume 405, Issue 3, 1 July 2010, Pages 1901–1906. 2010. https://doi.org/10.1111/j.1365-2966.2010.16579.x. Haettu 09.08.2019. ↩